Uuden ajan alun lasimaalausvaakunat perheen, sosiaalisen aseman sekä muistamisen keinoina

Suomessa on säilynyt keskiajalta ja uuden ajan alusta vain yksittäisiä ehjähköjä lasimaalauksia. Keskiajalla kuva-aiheet liittyivät pääosin pyhimyskultteihin. Säilyneisiin lasimaalauksiin kuuluu myös keskiajan loppuun ajoittuva lasimaalausvaakuna. Tämän yksittäisen vaakunamaalauksen lisäksi 1500-luvun lopulta 1600-luvun parikymmentä lasimaalausvaakunaa. Nämä alkuun ajoittuvat henkilövaakunat kuuluivat aikakauden sosiaalisen rakenteen huipulle kuuluvalle rälssille. artikkelin tavoitteena analysoida esitellä nykyisen Suomen alueen lasimaalausvaakuna-aineisto. Lähdeaineistona säilyneiden lasimaalausten nykyisin kadonneita maalauksia, joista tietoa myöhemmissä lähteissä. Liitän ilmiön osaksi laajempaa pohjoismaista kontekstia. Vastausta haen siihen, millaisia motiiveja lasimaalausvaakunoiden lahjoittamisen taustalla mahdollisesti ollut. Lasimaalausaineiston avulla voidaan päätellä, että alussa tapa liittyy niin kutsuttuun vanhaan aateliin eli rälssiin. Vaakunoiden koskenut osaa aatelistosta. Lasimaalausvaakunat liittyvät muistamisen traditioon sen ylläpitämiseen. Lisäksi kyse vallasta esittämisestä. Ensimmäiset maalaukset ovat 1400-luvulta viimeisimmät puolivälistä. Huolimatta siitä, aineisto pieni, siitä kuitenkin jatkuu pitkälle reformaation jälkeen Artikkelin tutkimuksen näkökulmina lasimaalausvaakunailmiön laajuus se kuinka lasimaalaukset ilmensivät perheen suvun merkitystä sekä sosiaalista asemaa. Näiden rinnalla artikkelissa tarkastellaan ollut taustalla. Lasimaalausaineisto laajalti tuntematon merkitykset oman aikansa ilmiöiden kuvaajana jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämä artikkeli pyrkii paikkaamaan tätä tutkimuksellista vajetta.